TALVEN TAIKA SAAPUI

Lumen aikaansaama taianomainen kauneus on niin mykistävää, etten viitsi lisätä tähän aamuiseen kuvasarjaan turhia selittelyjä.

PIMEÄ, PIMEÄMPI, PIMEIN

Nyt jos koskaan on pimeää ja kohti pimeämpää mennään vielä monta viikkoa. Valokuvaaminen ei oikein onnistu ja sen myötä blogikin päivittyy hitaammin. Pihapuuhat ovat nyt taakse jäänyttä aikaa ja pikku hiljaa olen alkanut krapsia kaappeja ja komeroita. Joulua ei kaapeissa vietetä, ei, mutta kyllä ne kaapit on hyvä siistiä silloin tällöin ja kyllähän sille joululle on kiva tehdä tilaa niihin kaappeihinkin! Keittiöstä perkautui aika iso kasa tarpeetonta tavaraa kirpputorille lahjoitetavaksi ja lisää ei ole tarkoitus ostaa. Heti tänään löysin kuitenkin jotain pientä ihanuutta paikallisesta halppiskaupasta eli tuon kuvassa näkyvän pikkusiivilän kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Lisäksi oli ostettava muutama uusi murokulho. Nekin olivat niin söpöjä ja hinta 1,75 kpl.
Pimeydestä huolimatta tässäkin vuodenajassa on hohtoa. Joulu on jo melko lähellä ja edessä kauneimmat joululaulut, lasten joulujuhla ja monet muut odotusta värittävät jutut. Nyt voi keskittyä moneen sellaiseen puuhaan, mitkä jäävät valoisien aikojen jalkoihin. Itse olen aloittanut neulomisen monen vuoden tauon jälkeen ja uimahalliin on päästävä vähintään kaksi kertaa viikossa. Kyllä tämä tästä. Vuoden vaihteen jälkeen alkaakin kevään odotus, joka tosin on melkoisen pitkä niin aikaisin aloitettuna! Nyt pakkaamaankin ne uimakamppeet ja hallille koko konkkaronkka...

TOP 4

Hauska ja suloinen lintulauta, jonka mies nikkaroi eräänä iltana.

*

Alppikärhö, joka meni alkukesästä toukkien parempiin suihin, mutta niin vain köynnös teki uudet lehdet ja sulostuttaa nyt hienolla syysvärillä raudoitusverkosta kyhäämässäni kaaressa. Pian taidan kieputtaa versojen kaveriksi pienet tuikkivat valot.

*

Komeamaksaruoho. Hän on juuri nyt uhkeimmillaan. Kaunis on, niin kaunis.

*

Tarha-ajuruoho, joka taitaa olla suosikkikasvini. Aina hehkeä, hyväntuoksuinen; siis ihan taivaallisen hyväntuoksuinen, tehokas maanpeittijä, soma. I love it!

*

HAASTAVA TUNNUSTUS

Vianna muisti minua tunnustuksella, joka ei päästäkään ihan helpolla. Melko nopeasti sain kuitenkin ajatukseni näppäimille.

Tunnustukseen liittyy siis haaste, jonka säännöt ovat seuraavat:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

NÄKÖ: Kyky nähdä maailma konkreettisesti omin silmin on suuremmoinen lahja, jota ilman on vaikea kuvitella elävänsä. Silti on suuri joukko ihmisiä, jotka elävät täyttä elämää sokeana tai heikkonäköisenä, monet yltäen moninkerroin suurempiin saavutuksiin kuin minä ikinä. Se saa miettimään, annanko näkemiselle sille kuuluvaa arvoa omassa elämässäni. Joka päivä näen kyllä ympärilläni kauneutta ja ihanuutta ja nautin siitä suuresti.

TUNTO: Tuntoaistille tulisi antaa enemmän luonnollisia ärsykkeitä. Pitäisi pysähtyä koskettamaan, sivelemään, tunnustelemaan. Lomalla on ihana hieroa jalanpohjia märkään hiekkaan ja keväällä upottaa kädet muhevaan multaan. Eläimiä on pakko koskettaa; niistä huokuva lämpö ja turkin pehmeys rauhoittavat. Toisen ihmisen kosketus on korvaamattoman tärkeää. En toivoisi kenellekään yksinäistä vanhuutta ilman läheisyyttä ja kosketusta.

KUULO: Kuuloon suhtaudun ristiriitaisesti. Rakastan musiikkia ja luonnon ääniä, mutta usein koen erilaiset äänet häiritsevinä. Väsyn ääniin, välillä jopa omaani. Olen kuitenkin hyvä kuuntelija, teen sitä myös työkseni. Sopivan tilaisuuden tullen vetäydyn kuitenkin hiljaisuuteen ja rauhaan, äänten ulottumattomiin. Koskettavinta on metsän tai erämaan täydellinen hiljaisuus.

MAKU: Ruoka on ihanaa. Olisin ahmatti, jos päästäisin itseni valloilleen. Aidot, yksinkertaiset maut ovat parhaimpia. Ruokaa laittaessani syön usein kuormasta ja makeaan sorrun liian usein. En suosi kevyttuotteita, koska niissä ei ole makua. Italialaiset jäätelöt ovat herkkusuun unelmia; loputtomasti aitoja makuja kätkettynä kermaiseen jäätelöön.

HAJU: Hajujen kanssa oppii pärjäämään, toisin sanoen nenä tottuu. Täällä lakeuksilla haisee välillä lanta, joka voi kaupungin kasvatille olla kauhistus, meille landepaukuille silkkaa arkea. Omistan melko herkän hajuaistin, kuten naiset yleensäkin. Vainuan helposti kaikenlaista nenälläni, milloin sukkahikeä, milloin palaneen käryä. Mutta jos en ole polttanut leipomuksiani, saattaa kotona leijailla ihana vastaleivottujen sämpylöiden tuoksu. Samalle ihanien tuksujen viivalle yltää ulkona kuivattu lakanapyykki.

Siinäpä oli asiaa kerrakseen. Nyt miettimään, ketä heitän samaisella urakalla...

MUISTUTUS

Muistakaahan olla kiltisti. Meillä nimittäin näyttäytyi iltana eräänä tyyppi, joka oli kiskonut päällensä erinäisiä asusteita. Näytti erehdyttävästi Korvatunturin asukilta.

VAUTSI PAUTSI

Saaripalstan Saila on taiteillut Ransu-kisunsa kanssa ihkun tunnustuksen ja ojentanut sen minulle! Vautsi pautsi!
Tunnustusten jakaminen on hauska tapa ilahduttaa ja kiittää. Tällainen pieni tunnustus kannustaa jatkamaan omia, aihepiireiltään rajattuja höpinöitä. Vuorovaikutteisuus on koko blogitouhun idea. Ihmiset, jotka jakavat jollain tavalla samoja innostuksen ja kiinnostuksen kohteita, tapaavat toisiaan virtuaalisesti kirjoittaen ja kommentoiden. Myös kuvilla on suuri merkitys, ainakin yhtä suuri kuin sanoilla. Kuvien kautta voi jakaa ja saada inspiraatiota ja visuaalista mielihyvää, innostusta ja ideoita. Itse olen löytänyt bloggailun kautta samanhenkisiä ihmisiä, jotka koen ystäviksi, vaikka nokakkain emme ole koskaan sattuneetkaan. Kommenttien lukeminen ilahduttaa; joku siellä jossain lukee höpinöitäni ja höpöttelee myös omiaan. Kiitän siis suuresti Sailaa ja Ransua tästä kunniasta olla ensimmäinen kyseisen tunnustuksen saaja. Näin hienoa tunnustusta ei voi jättää laatikonpohjalle, vaan kiertoonhan se on saatava! Koska tunnustus on melko kissamainen, haluan ojentaa sen Risulinnulle, jonka blogissa myös kissat vilahtavat. Kyseinen blogi on monipuolinen ja ihanan maanläheinen. Ahkera käsityöläinen ehtii remontoida ja hoitaa puutarhaa pesueensa lisäksi! Siis oleppas hyvä Risulintu!

AUTUMN BEAUTY

Eri mainio syysloma takana! Ihan jokainen suunnitelma ei toteutunut, mutta eipä ollut tarviskaan. Tekemistä oli, mistä valita ja fiiliksellä mentiin. Yllätysmomentti ilmestyi murskekasan muodossa perjantaina pihaan ja sitä levitellessä kului muutama tovi joka päivä. Nyt on piha komeana ja kummalliset lihakset kipeinä; aina kaulaa myöden! Syksy antaa edelleen parastaan. Tästä on hyvä alkaa laskeutua vähitellen joulua kohti, mutta siis vain vähitellen. Pikkuhiljaa, tunteella...

UNTEN MAILLE

Puutarha alkaa olla siinä vaiheessa, että vain lumi puuttuu. Puunrungot ja pensasmustikat ovat suojassa, roskat kärrätty pois, lintujen talviruokinta aloitettu, saavit, sangot ja muut tykötarpeet varaston ylisillä, pientä syksyistä somistustakin on luotu. Tykkään sitten näistä viimeisistä töistä puutarhassa, ihan kuin peittelisi lapsen yöunille. Luonto saa ansaitsemansa levon pitkän ja kukkean kauden jälkeen. Kevääseen herätään taas täynnä elinvoimaa ja uuden alun intoa. Minulla on muuten yksi ihana aarre puutarhan perällä, semmoinen iso kasa hyvin maatunutta puutarhajätettä. Se on ihka ensimmäinen oman pihani kompostoitunut kasa, jos ihmettelette intoiluani...